Norjan PeeÄmmässä Hvervenbuktassa tapahtui jaksojen ulkopuolella

Näiden kahden kuvan välillä tapahtui jotain. Mikä mahtoi saada moottoripyöräkauppiaan noin leveään hymyyn. Tämäkin arvoitus ratkeaa tuolla alempana.

Yhden koon reppuri Pekka Mäkelä. Siis reppuriliivi on yhtä kokoa. Ei harmainta aavistusta miten ketsuppi liittyi tähän.

Onko kyseessä pieni vanne vai iso heinäsirkka? Haapasjussin pakun vanne eli sirkka on oikein norjalaista kokoa (siis sitä öljyökyä).

Kun Tervakosken pojat lähtee reissuun, niin lippu on varmasti mukana.

Tässä vaiheessa kyllä nauratti, mutta hymyt hyytyivät norski ratamestarin erikoisista. Hei, me ollaan kyllä sarjassa alle 60v, mutta niin on myös kaikki muutkin.

Hvervenbuktan maastot ovat vallan mainiot. Mutta jo PeeÄmmän tasoinen kisa tukkii varikkoalueen pahoin. Katsojille ei juurikaan ole asiaa paikalle! Taustalla valaistu halli, jossa tavallisia betoni ja kaapelikela jaksonpohjia. MUTTA MUTTA sellainen kuitenkin on käytettävissä talvisin.

Aila, mänty ja valaisimet. Tyhmä voisi kysyä miksi valaisimet? No siksi, että pimenevässä illassa voi edelleen treenata maastossa. Valaisimet ovat VAIN trial-harjoittelua varten.

Hei mä osaan tämän! Hempun tehdaspelissä täytyy olla sisäistä kauneutta (tasapainoa).

Tämä on PeeÄmmän se surullisin juttu. Timo Myöhänen jäi pikkaista vaille portaasta ensimmäisellä jaksolla. Jukka sai kopattua pelit, mutta Timo putosi ja raapaisi jollainlailla terävään kiveen kämmenen auki. En ollut paikalla joten en tiedä ihan tarkasti, mutta jälki oli aika pahaa. Sunnuntai-iltana Jukka kertoi, että tilanne on sittenkin olosuhteisiin nähden kohtuullinen. Lomaa tulee muutama viikko, jonka jälkeen voi alkaa kevyen harjoittelun. Oli muuten hienoa nähdä kuinka huolissaan esim. Timon ruotsalaiset kilpakumppanit olivat ja kyselivät Timon vointia.

"N...ja on pa...a maa." Näinhän se Seppo Räty joskus tokaisi? Jörö ei ollut oikein samoilla aaltopituuksilla ratamestarin kanssa, mutta kylläkin Seppo Rädyn.. Pohjoismaiden parhaalla, siis eliitti, 8 nolla jaksoa ja parikymmentä vitosta. Ei ihan oikea suhde.

"Hei jag heter Kille och jag är en papillon chihuahua-hund. Jag har fyra duracell batteries! Jag tycker, att trial är kul, när min värdinna tar mig til Norge."

Henkilökohtaisen kisan jälkeen on  tärkeää tehdä hyvä taktiikka joukkuekilpailuun. Sitä varten piti kävellä hotellista kisapaikalle. Muuten ei oikein tuo tunnelma olisi ollut oikea.

Magnus Liljeblad on Ruotsin trialin tulisieluja ja myös 2010 vetskujen PeeÄm-mestari.

Nätti. Siis Ailan ja tuon Fiat 500 lisäksi Bemarin Dakar-versio.

Jaakkovaakon hulttiomekaanikko oli päässyt karkuun ja näillä ohjeilla oli löytänyt itsensä PeeÄm-kisapaikalle. Ei sittenkään mikään turha kaveri, kehui käyneensä myös Jawa-tapaamisessa. Mukava kaveri, voisi joskus kokeilla itsekin ajaa trialia.

Jos metsään haluat sä mennä nyt, niin takuulla yllätyt.

"Vähän nojattiin puuhun ja sitten lähdettiin" Jussin lyhyt kuvaus asiasta. Pelit kyllä lentelivät ja kytkinletku poikki, mutta ei muita tappioita.

Trial-varikko ei ole ehkä ihan formula-tasoa, mutta ainakin siellä olevat ihmiset ovat mukavimmasta päästä.

Lopuksi nostalgiaa; vuonna 1990 samassa paikassa Suomen voittoisaa joukkuetta edustivat Tatu Haapanen joukkueen johtajana, Mika Oksanen, nuorehkon näköinen Jussi Haapanen, Petsku ja Jaatisen Pasi. Tuolla palkintojenjako sivulla on kuva suurin piirtein samassa paikassa Suomen joukkueesta.

Niin se Joan hymy? Tässä syy siihen; Scorpat rullaavat taas tehtaalta. Tekee motukkakauppiaan tyytyväiseksi. Kuvakavalkaadi.